ÖLJYN JALOSTAMISESTA

Tänä päivänä eniten käytetyt ajoneuvot ovat edelleenkin polttoaineella toimivia. Vaikka kehittyvät teknologiat mahdollistavat hyvin vihreitä energianlähteitä moottoreihin, suurin osa niistä toimii silti bensiinillä tai diesel-öljyllä. Kaasuasennukset ovat suosittuja niissä maissa, missä kaasu on halpaa. Kun puhutaan Euroopasta, siellä sähköhybridit ovat käytännöllisempiä. 2000-luvulla moni autovalmistaja toi markkinoille sähkömoottoreita. Niiden ongelma on yleensä akun vähäinen tilavuus, ja matka latauksesta lataukseen jää yleensä suhteellisen lyhyeksi. Hybridit ovat osoittautuneet paremmin toimiviksi, mutta nekään eivät ole vielä saavuttaneet ylivoimaista suosiota perusmoottoreihin nähden. Jopa moottoripyörävalmistajat ovat pikkuhiljaa kehittäneet sähkökäyttöisiä moottoripyöriä, jotka esimerkiksi Isle of Man -kilpailussa ovat aivan oman, erillisen luokan kilpailijoita.

Mistä Alkoi Ja Miten Kehittyi

Öljy on tuttu ihmiskunnalle jo muinaisajoista. Arkeologien tutkimukset Eufrat-joen rannoilla osoittivat öljyn käyttöä jo 6000-8000 eaa. Sitä käytettiin polttoaineena, ja öljybitumeja käytettiin tie- ja yleisrakentamisessa. Öljyllä on ollut käyttöä myös muinais-Egyptissä, missä sillä balsamoitiin vainajia. Ensimmäiset öljynpuhdistuskokeilut alkoivat 700-luvulla, mutta siitä huolimatta sen yleisin käyttömuoto oli luonnollinen, jalostamaton, vielä 1900-luvun puoliväliin asti. Öljy sai huomiota vasta siinä vaiheessa, kun Yhdysvaltojen ja Venäjän keemikot todistivat mahdollisuuden erittää öljystä kerosiinia, joka oli silloin jo laajassa käytössä ja jota saatiin työstämällä hiiltä. Näihin tutkimustuloksiin johti 1800-luvun puolivälissä käyttöön tullut tapa saada öljyä luonnosta tekemällä porakaivoja, kun aikaisemmin käytettiin kaivoja niiden perusmerkityksessä. Ensimmäinen teollisella tavalla toteutettu tutkimuskaivo ajoittuu vuoteen 1847, joka porattiin Kaspianmeren länsirannalla sijaitsevalla Apšeronin niemimaalla. Ensimmäinen käyttökaivo tehtiin vasta vuonna 1859 Yhdysvalloissa.

Nykymaailman Öljytilanne

Nykyään maaöljy on erittäin tärkeä energianlähde. Usean öljyä pumppaavan maan talous on suoraan riippuvainen öljyn hinnasta. Listan ensimmäisiä öljyvaramäärässä ovat Venezuela, Saudi-Arabia, Kanada, Iran, Irak, Venäjä, Kuwait, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat ja Yhdysvallat. Monet maat kehittävät tekniikoita siten, että öljyä saadaan muuten kuin pumppaamalla: esimerkiksi öljyhiekkoja ei aikaisemmin otettu vakavasti, mutta nykyisin on kehitetty mahdollisuuksia irrottaa öljyä niistäkin. Ainakin Kanadassa ja Venezuelassa on erittäin suuret öljyhiekan esiintymät, mutta sitä löytyy monesta muustakin maasta isoin määrin. Öljyn erottaminen hiekasta vaatii enemmän aikaa, teknologian kehitystä ja rahaa, joten sen säännöllinen käyttö vaatii korkeita öljyn hintoja ollakseen tuottavaa. Öljy on myös poliittisesti tärkeä resurssi, mistä seuraa muun muassa valtioiden välisiä erimielisyyksiä ja jopa sotia.

Teknistä Tietoa

Öljystä valmistetaan voiteluaineita, bensiiniä, diesel- ja polttoöljyjä sekä muita palavia tuotteita. Öljyä käytetään myös muovin valmistukseen. Sitä ei kuitenkaan käytetä teollisuudessa jalostamattomana. Itse jalostusprosessi on useasta vaiheesta koostuva ja ensimmäisenä tehdään suolanpoistoa. Sen tarkoitus on estää suolojen happomuodostus, sillä hapot häiritsevät tuotantoa syövyttämällä laitteistoa. Lisäksi suolanpoiston aikana öljystä lähtevät muut kiinteät epäpuhtaudet kuten hiekka. Prosessi tapahtuu siten, että 120-130 -asteiseen öljyyn sekoitetaan vettä ja sen jälkeen ohjataan muodostunut seos korkeajännitteiseen sähkökenttään, missä vesi kerää suolan ja jää säiliön pohjalle. Suolanpoiston jälkeen seuraa tislaus, jonka aikana öljyn eri yhdisteet erotetaan toisistaan. Tislauksen pointti on se, että öljyn eri kaasuuntumislämpötilaa omaavat hiilivety-yhdisteet saadaan kerättyä erilaista tuotantoa varten. Tislaukseen käytetyssä tornissa tuotteet erottuvat lämpötilan ja paineen mukaan, ja tislaustornin alin ”kerros” on melkein 400 Celsius-astetta kuumaa bensiiniöljyä, seuraavaksi ylös on diesel-öljy, jota seuraa kerosiini ja niin edelleen. Tislauksen jälkeen syntyneistä tuotteista poistetaan rikki. Sen on kemiallinen prosessi, jonka seurauksena rikkiyhdisteet muuttuvat rikkivedyksi, ja rikinpoiston jälkeen seuraa taas tislaus. Viimeinen vaihe on krakkaus eli hiilivetyjen pilkkominen pienemmiksi ja niiden loppusuuruudesta riippuu raakaöljyn laatu. Krakkauksen jälkeen seuraa taas tislaus, ja vasta sen jälkeen prosessin käyneestä öljystä voidaan valmistaa bensiiniä.

Tulevaisuudessa

Monen maan öljyvarat nykyisellä pumppausteholla laskettuna riittävät vielä kymmeniksi vuosiksi. Maaöljy on hitaasti uusiutuva luonnonvara ja sen tuotteiden palamisreaktioista syntyvät kaasut vaikuttavat luontoon tappavasti. Tämä tarkoittaa sitä, että parin vuosisadan kuluttua ihmiskunta siirtyy periaatteellisesti toisenlaisiin energianlähteisiin – ja toivommekin, että ne ovat vähemmän ympäristöä pilaavia.

Tulevaisuudessa

Jaa tämä:

Facebook Twitter Google Plus Pinterest

Uusimmat Uutiset

ARKHIMEDEEN VALAN KRIIKKIÄ

Mikä on kestävä ruoka?