MAKEASTA VEDESTÄ

Makeaksi vedeksi sanotaan kaikkea vettä, joka ei ole perinteistä suolaista merivettä. Makea vesi on uusiutuva luonnonvara, jota maapallon eri puolilla on enemmän tai vähemmän. Pohjoisessa on aivan upea tilanne juomaveden kanssa: se uusiutuu jatkuvasti vesi- ja lumisateiden ansiosta, ja lisäksi tuhannet järvet ovat kaikki makeaa vettä täynnä. Keväisin ja kesäisin vuoristoista tulee puhdasta vettä kaikkialla, missä on vuoria: ylhäällä oleva lumi sulaa ja tekee vesiputouksia, joiden tuoma vesi on jäänkylmää ja kristallin puhdasta.

Puhuttuja Ongelmia

Eurooppa on 2000-luvulla osallistunut sellaisiin hyväntekeväisyyskampanjoihin, joiden tavoitteena on tyydyttää koko ihmiskunnan vesitarpeet koko maailmassa. Afrikan maissa ja joillakin Aasian alueilla juomakelpoinen vesi on suuri ongelma, koska sitä ei ole siellä puhtaana hanasta tulevana itsestään selvyytenä. Monet yhteiskunnalliset hyväntekeväisyysorganisaatiot keskittyvät juuri siihen, että näille alueille toimitetaan vettä muualta tai järjestetään vesipuhdistamoita. On huolestuttavaa, että monen alueen ongelma ei ole makean veden puute vaan sen likaisuus. Tehtaat ja muu teollisuus heittävät jätteensä vesistöihin ajattelematta seurauksia ja sen jälkeen pyytävät apua kehittyneemmiltä mailta tai maksavat asukkaiden vesitarpeet itse. Onkohan niin iso ongelma suhtautua veden puhtauden säästämiseen vastuullisemmin ja ajatella myös muita alueiden asukkaita? Ilmeisesti on, kun kyse on liiketoiminnan rahoista. Huomattavaa on myös se asia, että kehittyneillä alueilla, joiden luonto on aavikkoa, makean veden saanti ei ole ongelma. Se on kalliimpaa, mutta sitä löytyy ja se on juomakelpoista. Voidaan verrata esimerkiksi Yhdysvaltojen Nevadaa ja Afrikan alueita Saharasta etelään. Nevadassa veden käyttö on rajoitettua paikallisille, kun taas turisteille tarkoitettu määrä hotelleissa on rajaton. Nurmikko omakotitalon pihassa on näillä alueilla rikkauden merkki, koska se tarvitsee vettä koko ajan. Moni pihanomistaja koristelee tilansa kivillä ja hiekalla. Vettä saa kuitenkin hanasta ja kaupoista – melko korkeaan, mutta hyväksyttävään hintaan. Miten Afrikassa? Ihmiset käyttävät siellä niin paljon aikaa kävelyyn vesipisteelle asti, kuin Ranskan koko väestö käyttää työntekoon. Vesi on näillä alueilla hyvin syvällä ja kaivojen tekeminen on vaikeaa ja kallista. Toisaalta, mikä häiritsee rakentaa sinne kunnon infrastruktuurin ja hyödyntää ihmisresurssit talouden nousuun? Afrikkalaiset vastaavat siihen, että se on jokaisen yhteiskuntavastuuttomuus: siellä jokainen ihminen on itselleen oma valtio, joka huolehtii veden, ruoan ja sähkön saamisesta itse.

Kehittyneen Maailman Apuja

Ei millään huonolla ajatuksella, mutta afrikkalaisia kansoja täytyy johtaa. Yleissivistys on melkein kaikissa Afrikan maissa hyvin alhaisella tasolla, ja harva aavikkomies ymmärtää sen, että ongelmaa ei yleensä pääse ratkaisemaan likvidoimalla seurauksia: pitää ratkaista ongelman alku. Harmittaa eurooppalaisten toiminta: sen sijaan, että Afrikkaan kehitettäisiin vesipuhdistuslaitoksia Niilin rannoille ja niistä toimitettaisiin vettä koko mantereelle tai porattaisiin syviä kaivoja kattamaan asukkaiden tarpeet, eurooppalaiset lähettävät Afrikkaan valmista juomavettä. Siis muuten ihan hyvää, arvostuksen arvoista toimintaa, mutta taitaa olla pitkällä aikavälillä taloudellisesti heikkoa. On vaikea käsittää se rahamäärä, jonka edestä Afrikkaan on viety vettä viime vuosikymmeninä: olisikohan se enemmän kuin riittävä rakentamaan puhdistuslaitoksia, poraamaan vesikaivoja ja järjestää vesitoimitukset putkien avulla mantereen sisällä? Todennäköisesti olisi. Asiasta ollaan monta mieltä, mutta yksi niistä on poliittisesti ikävä: hyväntekeväisyys- ja apusaavutuksista on tullut valtioiden välinen kilpailukeino. Kuka on tänä vuonna toimittanut eniten juomavettä Afrikkaan? Mikä valtio otti eniten pakolaisia vastaan? Ketkä ovat uhranneet resursseja pelastustoimenpiteisiin? Jos Afrikan asiat saadaan kerralla kuntoon, niistä ei jää muuten huolehdittavaa kuin ylläpito. Ja jatkavat eurooppalaiset ja amerikkalaiset Afrikan auttamista: vettä sinne, vettä tänne, mutta ongelma pysyy edelleen, koska sitä ei ratkaista juuresta. Sitä ylläpidetään ja sillä spekuloidaan. On koko hommassa hyvääkin. Afrikasta lähtee yhä useampi koululainen opiskelemaan ulkomaille. Jossain vaiheessa ainakin jotkut heistä palaavat takaisin kotimaihin rakentamaan nykyaikaista, sivistynyttä yhteyskuntaa, joka mahdollisesti satojen vuosien kuluttua kasvaa maailman tasoiseksi kehittyneeksi taloudeksi.

Jaa tämä:

Facebook Twitter Google Plus Pinterest

Uusimmat Uutiset

METSIEN SIIRTOA

Muovin kulutus ja sen seuraukset