LUONNONKIVESTÄ TEKOKIVEKSI

Yksi tärkeimmistä 1900-luvun rakennusmateriaaleista on betoni. Helpoin tapa selittää, mitä betoni on: se on puuromaista massaa, joka kovettuu valettuun muotoon. Puuro puolestaan valmistetaan kivestä, hiekasta, sementistä ja vedestä. Tekokiven eli lopputuotteen laatuun voidaan vaikuttaa monella lisäaineella, mutta alkuperäinen kriteeri – lujuus – syntyy juuri puurokomponenttien sekoitussuhteista. Sementti ja betoni ovat eri asioita: sementti on veden kanssa reagoiva jauhe, jota käytetään betonin valmistuksessa, kun taas betoni on jo itsenäinen rakennusmateriaali.

Luonnonkiveä Haluttuun Muotoon

Betoni sallii mitkä tahansa muodot, joihin arkkitehdin mielikuvitus riittää. Vaikka betoni näyttää hyvin ”keinotekoiselta”, tylsän harmaalta materiaalilta, sen osa-aineet ovat kaikki luonnosta peräisin ja betonin saa näyttämään siltä, miltä arkkitehti kuvittelee. Aikoja sitten, 1900-luvun alussa Helsingissä käytettiin niin sanottua säästöbetonia. Betonin osa-aineista kallein on sementti, ja juuri sementti sitoo aineet toisiinsa reagoimalla veden kanssa ja kovettumalla. Melkein sata vuotta sitten sementtiä säästettiin siten, että esimerkiksi betonisokkeleissa käytettiin suuria lohkareita, joiden ympärillä voi nykyaikanakin joissakin rakennuksissa nähdä kovettunutta hiekkasementtimassaa. Nykyiset teknologiat mahdollistavat monenlaisia muotoja tarjoamalla erilaisia, pitkälle kehittyneitä toteutusvaihtoehtoja. Jotkut nykyajan menetelmistä eivät tulisi mieleenkään viime vuosisadan rakentajille, ja nykyään betonirakentaja voi leikkiä niin muodoilla ja väreillä kuin pintojen laadullakin.

Betonimassan Komponentteja

Kuten aiemmin mainittiin, betonin kaikki perusosa-aineet ovat peräisin luonnosta. Ainoa komponentti, joka ennen betoniin sekoittamista käy läpi aikamoiset käsittelyprosessit, on sementti, josta kerrotaan alempana. Hiekalle on omia vaatimuksia: sen on oltava puhdasta, raekoko voi vaihdella betoniresepteittäin eikä hiekka saa missään tapauksessa sisältää orgaanisia yhdisteitä. Betonin valmistukseen käytetty kivi on yleisimmin sepeliä eli kallioperästä murskattua kiviainesta. Senkin raekoolle on olemassa omat standardit ja reseptikohtaiset vaatimukset. Yleisenä sääntönä pidetään sitä, että mitä pyöreämpi kivi, sitä parempi betoni. Käytännössä tämä tarkoittaa, että luonnon muovaama sora on paras vaihtoehto betonin täytteeksi, mutta valitettavasti nykyaikana ei ole paljon soramonttuja enää jäljellä. Tavallisimmin käytetään juuri sepeliä. Sementti on täysin oma tarinansa. Suomessa on yksi sementtitehdas Lappeenrannan lähistöllä ja kyseiseltä tehtaalta lähetetään valmista sementtijauhetta koko Suomeen. Sementti on vaikean ja pitkähkön prosessin seurauksena syntyvä tuote, kun ensin pitää louhia ja murskata kalkkikivi, polttaa se klinkkeriksi ja sitten jauhaa se valmiiksi sementtijauheeksi, johon tarvittaessa lisätään muita aineita: esimerkiksi kipsiä, joka hidastaa sementin sitoutumisaikaa. Valmista sementtiä voidaan varastoida kaksi kuukautta, joten sitä ei pystytä tuottamaan erittäin suuria määriä ennakkoon esimerkiksi suurten rakennusprojektien käynnistyessä.

Ympäristövaikutus

Sementin valmistuksen aikana ilmakehään vapautuu paljon hiilidioksidia, joka tunnetaan yhtenä kasvihuonevaikutuksen tekijöistä. Noin viisi prosenttia koko maailman tehtaiden, autojen, ihmisten ja muun sivilisaation päästämästä hiilidioksidista tulee sementin valmistuksesta, mikä on erittäin iso osuus. Myös valmiin betonimassan kuljetuksissa ilmakehään vapautuu paljon hiilidioksidia betonia kuljettavien autojen päästöistä. Jos betonia lähdetään vertailemaan muihin rakennusmateriaaleihin, on vaikea tulla yksiselitteiseen johtopäätökseen: betonihan on hyvin luonnollinen materiaali, jos siihen ei sekoiteta vääriä aineita. Betonisten rakenteiden käyttöikä on myös hyvin pitkä, mikä tarkoittaa luonnon säästämistä. Myös puutavaraa menee jonkun verran betonista rakentaessa: muotteihin, suojarakenteisiin, telineisiin ja niin edelleen. Sen lisäksi betoni ei koskaan toimi yksin: se on monella eri keinolla raudoitettu, vahvistettu ja mahdollisesti jopa jännitetty. Kaikkiin näihin materiaaleihin vaaditaan luonnon resursseja ja ne tuottavat päästöjä valmistuksen ja työmaalle toimittamisen aikana, mutta globaalisti katsoen betoni pysyy yhtenä vihreimmistä rakennusmateriaaleista. Ajan myötä kehittyvät myös ne tekniikat, jotka vähentävät päästöjä: tehtaat modernisoituvat ekologisempaan suuntaan, rakennusnormit vaihtuvat siten, että kaiken materiaalin pitää olla ekologista ja energiatehokasta – mistä sen tänä päivänä tietää, mikä meidän käyttämistä materiaaleista vaikuttaa tulevaisuudessa mitenkin – ja mistä tietää, miten käyttää luonnon resurssit mahdollisimman tehokkaasti rakentamisessa?

Ympäristövaikutus

Jaa tämä:

Facebook Twitter Google Plus Pinterest

Uusimmat Uutiset

Mikä on kestävä ruoka?

METSIEN SIIRTOA