LUONNON KÄYTTÖOPAS

Kalenterissa on olemassa ylikulutuspäivä. Se on kansainvälinen laskennallinen päivämäärä, jona yhteiskunnan luonnonvarojen käyttö vuoden alusta on muodostunut sellaiseksi, mitä luonto uusii vuoden aikana. Yksinkertaisemmin sanottuna: jos kuvitellaan kiinteä määrä vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja ja eletään pelkästään sillä määrällä vuoden alusta, niin tämän määrän loppumispäivä on ylikulutuspäivä. Maailmassa se sijoittui viime vuosina elokuulle; Suomessa vuonna 2018 se on ollut jo huhtikuussa. Toisin sanoin, Suomi kuluttaa 3,6 kertaa enemmän luonnonvaroja kuin luonto pystyy uusimaan.

Ihminen Pilaa Ympäristönsä Itse

Vuodesta 2004 tähän päivään ylikulutuspäivä Suomessa on sijoittunut maaliskuun lopusta huhtikuun puoliväliin. Paras saavutus on ollut 20. huhtikuuta 2004, minkä jälkeen lukemat heittelivät noin kahdella viikolla. Vaikka vuodesta 2004 Suomessa on tehty paljon luonnonvarojen tehokkaan käytön kehittämiseksi ja luonnonsuojelua edistäviä toimenpiteitä on keksitty huikeat määrät, ylikulutuspäivä ei ole vieläkään siirtynyt kesää kohti. Tämän selittää kulutuksen kasvu luonnonsuojelun rinnalla: kulutamme enemmän, huolehdimme luonnosta myös enemmän, mutta ilmeisesti vieläkin liian vähän. Lajittelemme jätteet, käytämme vihreämpää sähköä ja julkisia kulkuneuvoja, vaihdamme vanhat automme sähköhybrideihin, kierrätämme kaikkea mahdollista – mutta silti ei riitä. Miten muualla maapallolla eletään? Tutkimuslaitos Global Footprint Network on julkaissut maailman kartan, johon on merkitty maittain kyseisen valtion luontoon jättämä jalanjälki. Kartta on informatiivinen – ja ikävä katsoa. Ihminen on luonnon ahnein käyttäjä ja juuri ihmisen tekemistä toimista ilmastonmuutos on meneillään. Sitä yritetään hillitä, mutta samalla keksitään uusia ilmanpilaamistapoja. Yritämme syödä terveellisemmin, mutta hengitämme huonommin. Urheilemme kuntosaleissa, joihin ajamme autoilla. Rakennamme luontoa suojelevia laitoksia, jotka kattavat rakennuksen ympäristölle tuoman haitan. Se on syklistä. Emme osaa käyttää luontoa emmekä ole vieläkään sopeutuneet elämään maapallollamme.

Mikä Vaikuttaa Ja Mitä Tehdään?

Muuhun Eurooppaan verrattuna Suomi ja Pohjoismaat ovat hyvin harva-asuttuja alueita. Suomesta ja muista Pohjoismaista saa hyvin paistetun lihapihvin lautaselle, hyvää leipää, kalaa ja vihanneksia. Kun mennään etelämpään Eurooppaan, lihatilanne on paljon huonompi ja sille on selityksensä: siellä on oikeasti todella ahdasta. Lehmät pidetään hyvin ahtaissa tiloissa ja ne käsitellään enemmän lihatavarana kuin maitoa tuovana eläimenä. Pohjoismaissa ei ole sellaista käsitystä kuten autobaanaruuhka, joita on melkein joka päivä Itävallassa, Saksassa, Ranskassa – voisi sanoa, että jokaisessa Länsi-Euroopan maassa. Ihmisiä asuu siellä paljon – ja ihmiset kuluttavat siellä vielä enemmän. Perussivistynyt kehittyneessä maassa asuva ihminen osaa lukea, laskea ja on kokeillut kaikenlaisia kivoja asioita. Mitä sivistyneempi ihminen, sitä enemmän hän haluaa kuluttaa: ajaa hienoja autoja ja moottoripyöriä, asua isossa omakotitalossa mieluiten vesistön rannalla, syödä eksoottisia ruokia, matkustaa merien taakse lentoteitse, vaihtaa älypuhelimia useamman kerran vuodessa, vaatteita sitäkin useammin ja niin edelleen. Intohimo olla arvostettu ja haluttu on kehittyneissä talousmaissa mainosten aikaansaama saavutus: meille ei riitä perustarpeiden tyydyttäminen, me haluamme enemmän. Samaan aikaan kehitysmaissa ihmisille riittää onneksi riittävä vesi-, ruoka- ja vaatemäärä.

Mikä Vaikuttaa Ja Mitä Tehdään?

Perusihminen on luonteeltaan egoisti ja se on täysin luonnollista. On vaikea vaihtaa omien halujen tyydyttäminen maapallon terveydestä huolehtimiseen. Kuitenkin kaikki muutokset alkavat ihmisten päistä: on epäloogista edellyttää, että käynnistämme kulutuksemme muutoksen haluamatta sitä. On tärkeää, että ihmisten toistensa hyväksymiskynnys ei perustu ainoastaan tämän kulutusmahdollisuuksiin: meillä kaikillahan on yksi yhteinen planeetta käytössä. Samalla tavalla kuin oma kotimme on perheemme koti ja suhtaudumme siihen säästävästi, maapallo on koko yhteiskunnan yhteinen koti, jonka suojelu on yhtäpitävästi meidän jokaisen vastuu kuten perheenjäsenillämme kotisiivous. Tuskin lapsenlapsemme tulevat aikuisina ylpeilemään meidän menneitä hienoja autoja, jos joutuvat itse pitämään hengitysmaskeja pysyäkseen pystyssä.

Jaa tämä:

Facebook Twitter Google Plus Pinterest

Uusimmat Uutiset

Mikä on orgaaninen elämäntapa?

ARKHIMEDEEN VALAN KRIIKKIÄ